Kansallismuseo

Joonaksen ollessa kiinni töissä, piipahdin parin vierailevan museoiden ystävän kanssa Kansallismuseossa, jonne ensisijaisesti houkutteli Renesanssi. Nyt! -näyttely. Kuten museon omilla sivuilla todetaan: ”Näyttely esittelee noin 50 maalauksen valikoiman Lombardiassa, Venetsiassa ja Milanossa vaikuttaneiden italialaisten renessanssi-taiteilijoiden teoksia vuosilta 1500–1600.”

   

Ajalle tuttuun tapaan kuvissa oli tietysti paljon uskonnollisia teemoja (jeesuksen syntymää, Marian ja jeesus-lapsen potretteja, luomistarinaa jne.), mutta myös antiikin aika ja sen teemat nousivat vahvasti esiin. Vaikka näyttely pääasiassa koostuikin potreista, oli esillä myös mm. muutama haarniska sekä patsaita.

  

Itseäni kiehtoivat eniten hauskat, pienet ja jopa vähän outoihin paikkoihin sijoitellut yksityiskohdat kuvissa (en kerro tarkemmin, menkää katsomaan!) sekä potrettien valtavan kirjava värimaailma. Useat teokset näyttivätkin jopa valokuvamaisilta – mieletöntä taitoa saada esimerkiksi vaatteiden laskokset ja kankaat ylipäätään näyttämään niin aidoilta.

Yleisesti ottaen meitä hauskuuttivat myös vähän vinksahtaneet mittasuhteet monissa kuvissa (esimerkiksi vauvojen koot suhteessa aikuisiin tai eläinten koot suhteessa ihmisiin), mutta voin kyllä kuvitella ettei se ihan helppoa ole ollutkaan saada mittasuhteita kohdilleen. Taisin muuten itse inhota nimenomaan mittasuhteiden arviontia ja niiden puitteissa piirtämistä alakoulun kuviksen tunneilla..

Pisteitä saavat ehdottomasti myös ihan älyttömät taulunkehykset (mm. kuva alla), joiden valmistamiseen on todellakin mennyt jo ihan oma aikansa.

Kokonaisuutena renesanssinäyttely oli melko nopeasti tsekattu läpi, joten piipahdimme myös Kansallismuseon pysyvään Valtakunta-perusnäyttelyyn, joskin kiersimme siitä vain 1. kerroksen osan eli 1200-1600 -luvun. Pyörimme pääasiallisesti Katolisessa kirkkosalissa, jossa esillä oli siis keskiaikaisen kirkon esineitä, kuten alttarikaappeja ja pyhimysveistoksia. Tunnelmaltaan huone oli varsin synkkä, mutta eikös ko. aikakausi tunnettukin ”pimeänä” aikana. Esineet, erityisesti alttarikaapit, sinänsä olivat kuitenkin hienoja ja jopa aika koristeellisia kaikkine yksityiskohtineen.

Uskon, että erityisesti Valtakunta-näyttelystä saisi huomattavasti enemmän irti opastuksen kanssa, sillä kaikilla esillä olevilla esineillä tuntui olevan tarina ja ne ovat niin vahvasti kytköksissä historian eri vaiheisiin, että olisi varmasti erittäin mielenkiintoista kuunnella esineisiin ja ajanjaksoihin liittyviä tarinoita.

Vaikka yleisesti ottaen Kansallismuseossa esillä ollut taide ei olekaan minulle ehkä sitä kaikkein ominta varsin perinteisten teemojensa johdosta, on museo ehdottomasti kuitenkin vierailun arvoinen ihan jo pelkästään museorakennuksen itsensä vuoksi. Tiesittekö muuten, että museon ovessa on 1918 sisällissodan aikaisia luodinreikiä?

Huom! Vaikka Kansallismuseossa käy museokortti, tulee renesanssinäyttelyyn maksaa 5 €:n suuruinen lisämaksu.