Designmuseo

Designmuseon päätoimipiste sijaitsee Helsingin keskustassa, osoitteessa Korkeavuorenkatu 23. Designmuseon tavoitteena on tuoda esiin suomalaista muotoilua eri vuosikymmeniltä vaihtuvissa näyttelyissä.

Designmuseo Helsinki, Museomafia

Sara on jo pitkään halunnut käydä Designmuseossa tutustumassa Eero Aarnion näyttelyyn ja sai houkuteltua myös minut mukaan, koska mitä sitä muutakaan sateisena lauantaina tekisi. Reissu muuttui kuitenkin kohtalokkaaksi, sillä päädyin myös ostamaan museokortin siltä varalta, että Sara houkuttelee minut jatkossakin mukaan.

Museossa kulkiessamme aloimme miettimään sitä, miksi en ole käynyt vuosiin museoissa ja tulimme siihen tulokseen, että museot eivät ole kovin seksikkäitä. Ne ovat jollain tavalla myös pelottavia, sillä ainakin oma mielikuvani on, että niistä löytyy vain kaikkea vanhaa ja pölyistä. Mutta hei, uskallan väittää aika monen suomalaisen miehen allekirjoittavan edellisen väitteen. Saran mielestä museot ovat usein ihan mielenkiintoisiakin, näyttelystä riippuen. Tästä päästiin kuitenkin siihen, että mitä jos joku bloggaisi museoista ja toisi esiin ne sellaisina kuin ne ovat ja, no, tässä sitä nyt ollaan. Näin ollen ensimmäiseksi bloggauskohteeksi valikoitui luonnollisesti Designmuseo, jossa idean keksimme.

Eero Aarnio

Eero Aarnio on kiistatta yksi Suomen tunnetuimpia ja menestyneimpiä muotoilijoita, jonka kädenjälkeä ovat mm. suomalaiset design-klassikot kuten pallo- ja pastillituolit. Meille molemmille tuli myös ehkä hieman yllätyksenä, että Aarnio on suunnitellut paljon tuotteita myös lukuisille ulkomaisille design-merkeille, kuten esimerkiksi Magikselle ja Alessille.

Eero Aarnio Pallotuoli, Museomafia

Erityisen mielenkiintoinen, etenkin omasta mielestäni, oli näyttelyn osio, jossa kerrottiin kuinka muovituotteita tehdään. Eli muun muassa, minkä hintaisia niiden tekemiseen käytettävät muotit ovat, kuinka hidasta yhden tuotteen valaminen on ja kuinka pitkälti homma on käsityön varassa. Näyttely sai minut ymmärtämään, miksi kiinalaiset kopiotuotteet voittavat hinnassa, sillä niiden muovi on heikkolaatuisempaa, käytössä on yksinkertaisempia muotteja ja esimerkiksi kopiopallotuoleissa jalka on usein metallin sijaan muovia. Yllätyin myös eri valantatekniikoista, joita en edes yritä kuvailla, käy mielummin itse katsomassa museossa näytillä olevat videot.

Henkilökohtainen arvostukseni Eero Aarnion tekeleille kasvoi kerta heitolla ja nyt ymmärrän myös paremmin niiden korkean hinnan. Vähän jäi kieltämättä kuitenkin kaivelemaan se, että Aarniolla ei ilmeisesti ole oppipoikia tai -tyttöjä, sillä hän pitää yksin työskentelystä. Mielestäni hänen taitonsa ansaitsisivat jatkuvuutta myös muiden käsissä.

Eero Aarnio Poni, Museomafia

Eero Aarnion Poni (yläpuolella) oli hänen ensimmäinen eläinaiheinen tuolinsa, jonka jälkeen meni vuosikymmeniä ennen kuin eläinaihe sai jatkoa. Sara piti erityisesti Aarnion koirasta, joka on väritykseltään kuin pilkullinen styroksi. Sellainen on kuulemma tulossa joku päivä myös meille.

Yleisesti Eero Aarnion näyttely antoi kattavan kuvan hänen elämäntyöstään. Näyttely on onnistuttu pitämään erittäin mielenkiintoisena ja yksinkertaisena. Pidimme siitä, että näyttely vei kävijän myös kulissien taakse ja kertoi Eero Aarnion yksityiselämästä sekä kaikesta siitä kovasta työstä, mitä tuotteiden saaminen markkinoille on välillä vaatinut. Erityisen tyylikäs oli näyttelyn Artefakti-osio, jossa oli muun muassa liiketunnistimella varustettuja liikkuvia ständejä näyttelyesineille. Käy kurkkaamassa video niistä meidän Instagram-tilillä @museomafia. Saran mielestä Suomen museoskene tarvitsisi lisää yhtä tyylikkäitä näyttelykokonaisuuksia (=liikkuvia muoviponeja).

Suomalainen muoto

Suomalainen muoto käsittelee nimensä mukaisesti suomalaisen muotoilun satoa eri vuosikymmeniltä, 1800-luvun lopulta tähän päivään. Näyttelyssä on esillä niin huonekaluja, käyttöesineitä, taideteoksia kuin myös vaatteita ja elektroniikkaa.

Suomalainen muoto, Museomafia

Erityisesti näyttelyn alkupään esineet tuntuivat hieman vanhanaikaisilta kristallimaljakoineen ja jugend-kaappeineen. Mitä lähemmäs nykypäivää vuosikymmenissä kuitenkin kuljettiin, sitä enemmän esineistä alkoi löytymään yhtymäkohtia omiin historioihimme. Erityisen hauskoja yksityiskohtia olivat esimerkiksi metron penkki M100 sekä Ufox-ilmankostutin. Jälkimmäisen muistan myös omasta lapsuudenkodistani, jossa se oli usein käytössä. Eikä muuten tuntunut yhtään designilta silloin.

Alvar Aallon näkyvyys ja suunniteltujen esineiden moninaisuus  (mm. lähes kokonaisen sairaalahuoneen sisustus) pääsi yllättämään, vaikka sen ei kuvittelisi olevan monellekaan suomalaiselle kovin suuri uutinen ottaen huomioon hänen suunnittelu- ja muotoiluhistoriansa. Henkilökohtaisesti pidin eniten Aallon koivuvanerista tehdystä sairaalan vaatekaapista, jossa oli jotain ajatonta ja tyylikästä.

Solifer ja Jaffa, Museomafia

Sara ihastui tässä näyttelyssä erityisesti julistemuotoiluun, johon siis kuuluivat esimerkiksi yllä olevassa kuvassa olevat Erik Bruunin Jaffa-julisteet.

Yhteenvetona tästä näyttelystä voisi sanoa, että se sopii kelle tahansa, joka on kiinnostunut suomalaisesta muotoilusta. Se antaa ehkä hieman yllätyksettömän, mutta silti kiinnostavan yleiskatsauksen suomalaisen muotoilun eri vuosikymmeniin. Näyttely tuo esille myös arkisempia tavaroita, kuten Mobiran ja Nokian matkapuhelimet sekä Genelecin kaiuttimet, joita ei niin helposti miellä suomalaiseksi muotoiluksi.

Daniel Palillo

Designmuseon erikoisimmasta annista vastasi tietysti Daniel Palillo. Minulle teokset näyttäytyivät lähinnä isoina ja epämääräisinä ruumiinosina ja värikkäinä esineinä. Väreissä ei oltukaan taitelijalle tyypilliseen tapaan säästelty.

Daniel Palillo, Museomafia

Daniel Palillo, Museomafia

Näistä tauluista minulle tuli ensimmäisenä mieleen astetta vähemmän hurahtanut Picasso. Jollain erikoisella tavalla myönnän pitäneeni myös näistä erikoisuuksista.

Näyttely oli melko kreisi, mutta ainakin Sara sai muutamat hyvät naurut. Sara sanoikin, että tämän näyttelyn nähtyään ymmärtää paremmin, miksi esimerkiksi Lady Gaga on käyttänyt Daniel Palillon suunnittelemia vaatteita.

Designmuseon arvostelu

Joonas: 5/5 pistettä
Sara: 4.5/5 pistettä

 

Mainokset

One Comment

Add yours →

  1. Anne Saukkonen 17.5.2016 — 13:23

    Designmuseo on aina käymisen arvoinen paikka. Pidän!

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: